Päivitetty 24.3.2004

Sykkeessä

Varhaisen vuorovaikutuksen seminaari
HYVINKÄÄ 19-21.3.2004
Rantasipi Sveitsi
Yhteistyössä Musiikkileikkikoulunopettajat ry ja Suomen musiikkiterapiayhdistys ry

TIIVISTELMÄ

PIRJO SJÖN LUENTOMONISTEET   pdf 77kt Pirjo Sjö valmistui psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 1977. Koulupsykologina hän on toiminut vuodesta 1980 ja vastaavana koulupsykologina ja erityisopetuksen psykologina Helsingin kaupungin opetustoimen pohjoisessa suurpiirissä vuodesta 1987. Lasten ryhmäpsykoterapeutiksi Pirjo Sjö valmistui Suomen Ryhmäpsykoterapiayhdistyksen erityistason terapiakoulutuksesta. Vuodesta 1997 lähtien hän on toiminut sivutoimisena ammatinharjoittajana ja pitänyt lyhyt- ja pitkäkestoisia psykoterapiaryhmiä. Pirjo Sjöllä on myös työnohjaajakoulutus. Hän on luennoinut koti- ja ulkomailla ryhmädynamiikkaa ja lasten psykoterapiaryhmiä käsittelevistä aiheista. Lasten ryhmäpsykoterapiaa koppahoidon menetelmin Varhaista psyykkistä integraatiota ovat tutkineet eri viitekehyksistä mm. Donald Woods Winnicot ja Daniel Stern. Pienen lapsen kehityksessä on tärkeää toisaalta riippuvuuden ja kiinnittymisen kehittyminen hoitavaan vanhempaan ja toisaalta omaksi itseksi eriytyminen. Persoonallisuuden eheytyminen, integraatio, voi tapahtua vain tarpeeksi hyvän hoidon turvin. Integroitumattomilla lapsilla ei ole kokemusta varhaisesta hoivasta ja huolenpidosta, jota kutsutaan primaarikokemukseksi. Näiden varhaisten puutteellisten kokemusten vuoksi heidän persoonallisuutensa ei ole eheytynyt, integroitunut. Barbara Dockar-Drysdale on kirjoituksissaan kuvannut integraatiokehityksen häiriöiden ilmenemistä lapsen minuudessa. Heillä ilmenee paniikkia ja hajottavuutta, jonka vuoksi heillä on mm. paljon ongelmia ryhmätilanteissa. Puutteellisesti integroituneella lapsella on myös vaikeuksia oppia uusia asioita ja hänen itsetuntonsa on vaurioitunut. Tällaiset lapset asettavat haasteita psykoterapian puitteisiin. Häiritsevä ja paniikinomainen käyttäytyminen synnyttää kaaosta ja heidän sisäinen maailmansa on vaikeasti tavoitettavissa symbolisen leikin ja fantasian kautta. Dockar-Drysdalen kirjoitusten innoittamana Ritva Kajamaa yhdessä Seppo Ahtolan kanssa aloitti Vantaalla perheneuvolassa v. 1983 ensimmäisen psykoterapiaryhmän, kopparyhmän, lapsille, joilla oli vaikeita käytöshäiriöitä ja joille perinteiset psykoterapiamenetelmät eivät useinkaan olleet tuottaneet tuloksia. V. 1987 sitä alettiin kokeilla Pohjois-Karjalan keskussairaalan lastenpsykiatrisella osastolla, jossa se myöhemmin vakiintui yhdeksi osaston hoitomuodoksi. Nykyisin sitä sovelletaan Suomessa monissa eri hoitopaikoissa. Siitä on tehty myös kaksi lisensiaattitutkimusta: Risto Moilanen: Käytöshäiriöisen lapsen traumaattisten kokemusten jäsentyminen koppahoitoryhmässä.Psykologian laitos.Jyväskylän yliopisto,1995 ja Pirjo Tuovila:Koppahoitoryhmän tuloksellisuus puutteellisesti integroituneilla lapsilla.Psykologian laitos,Tampereen yliopisto,1996. Lapsen ja vanhempien välisen suhteen lisäksi, myös suhteet sisaruksiin ja tovereihin ovat lapsen kasvun ja kehityksen kannalta todella tärkeitä. Psykoterapiaryhmässä lapset kohtaavat hyvin monenlaisia intensiivisiä tunteita suhteessa toisiinsa ja suhteessa terapeutteihin. Integroitumattomilla lapsilla on paljon vaikeuksia vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa. He tulkitsevat väärin toisten viestejä ryhmätilanteissa ja tietoisuus omasta toiminnasta ja sen vaikutuksista toisiin on puutteellinen. Heidän on vaikeaa solmia ystävyyssuhteita. Käyttäytymishäiriöisen lapsen suhde aikuiseen on lähes poikkeuksetta vaurioitunut. Heidän on vaikeaa luottaa tai olla riippuvaisia. Toisten lasten läsnäolo antaa rohkeutta ilmaista aikuisille tunteitaan ja ongelmiaan. Esityksessäni esittelen tarkemmin Dockar-Drysdalen kuvauksia integroitumattomista lapsista. Kuvaan myös koppahoidon puitteita ja menetelmiä. Koska kyseessä ovat varhaiseen vuorovaikutukseen pohjautuvat häiriöt, on koppahoidon välineistö kehitetty vastaamaan näitä tarpeita. Terapeutin rooli on erilainen kuin perinteisessä psykoterapiassa. Usein vanhemmilla itsellään on samanlaisia kokemuksia puuttellisesta varhaisesta hoivasta kuin lapsillaan, joten heidän kanssaan tehtävä yhteistyö asettaa tärkeitä haasteita lasten terapian onnistumiseksi. Kerron myös kokemuksiani terapeuttiparini kanssa pitämistämme koppahoitoryhmistä.

EDELLISELLE SIVULLE  |   Takaisin Musiikkiterapiayhdistyksen kotisivulle

Luotu 02.02.2004