Päivitetty 29.1.2004
Varhaisen vuorovaikutuksen seminaari
HYVINKÄÄ 19-21.3.2004
Rantasipi Sveitsi
Yhteistyössä
Musiikkileikkikoulunopettajat ry ja Suomen musiikkiterapiayhdistys ry
Anna-Elina Leskelä-Ranta
Anna-Elina Leskelä-Ranta on valmistunut psykologian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1998. Hän on työskennellyt Kehitysvammaliitossa kouluttajana ja konsulttina kehitysvammaisten mielenterveys-, sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutuskysymysten asiantuntijana (1996-2000).
Vuodesta 2000 alkaen Anna-Elina Leskelä-Ranta on toiminut lastenpsykiatrian kentällä ja kouluttanut mm. varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden mielikuviin liittyvistä kokonaisuuksista. Hän on työskennellyt Hyksissä Pienten lasten psykiatrisessa päiväkeskuksessa projektikoordinaattorina ja psykologina ns. PILARI -projektissa, joka paneutui varhaisen vuorovaikutuksen kysymyksiin Espoonlahden sosiaali- ja terveyskeskuksen alueella (2000-2002). Vuodesta 2002 alkaen Anna-Elina on työskennellyt perheneuvolassa Espoonlahdessa jatkaen vauvaperhetyön ja vanhemmuuden mielikuvien työstämisen kehittämistä perheneuvolassa.
Varhaisten kiintymyssuhdekokemusten huomioiminen aikuisten kanssa tehtävässä terapiatyössä
Lapsuusiässä muodostunut kiintymyssuhde on suhteellisen pysyvä tapa tulkita sosiaalista informaatiota. Se ohjaa toimintaamme ja monia valintojamme läpi elämän. Se vaikuttaa mm. parisuhde valintoihin sekä tapaan kommunikoida ja viestittää omista tarpeista. Aikuisuudessa kiintymyssuhdemalli aktivoituu (todellisen tai kuvitellun) vaaran uhatessa ja liittyy siis yksilön keinoihin selvitä turvattomuuden tunteiden kanssa. Näinollen sillä on merkityksensä myös terapeuttisessa konstellaatiossa, jossa perusturvallisuuden tunteen säröt ja järkkymiset ovat keskeistä materiaalia.
Kiintymyssuhdemalli on siis aikuisuudessa kiintymysobjekteja (omat vanhemmat, puoliso, lapset, terapeutti) koskevan informaation prosessointisysteemi. Tämä prosessointi vaikuttaa terapeuttisen suhteen muodostumiseen ja niihin keinoihin, joilla turvallisuuden tunnetta pyritään terapiasuhteessa ylläpitämään. Terapeutille kiintymyssuhteen tunnistaminen antaa mahdollisuuden tarjoutua turvalliseksi kiinnittymiskohteeksi.
Aikuisiässä kiintymyssuhdemallia voidaan arvioida mm. WMCI -haastattelulla (Working modell of a child -interview) liittyen mielikuviin itsestään vanhempana ja lapsesta ja suhteesta lapseen. WMCI voi tarjota myös laajempaa tietoa aikuisen tavoistaan jäsennellä sosiaalista informaatiota. Esitykseni sisältää WMCI haastattelun kuvailuja ja esimerkkejä kiintymyssuhdekokemusten ilmenemismuodoista aikuisten kanssa työskenneltäessä lastenpsykiatriassa.
EDELLISELLE SIVULLE | Takaisin Musiikkiterapiayhdistyksen kotisivulle
Luotu 29.01.2004